Hei pelaajat.
Perjantai-illan sauna ja kokko oli jo tarpeeksi villi, mutta Tori ei antanut mun levätä. Lauantaiaamuna heräsin siihen, että mökki tuoksui tuoreelta koivulta. Tori oli käynyt ulkona jo ennen kuutta ja tuonut sisään isoja koivunoksia, jotka hän oli kiinnittänyt ovenpieleen perinteiseen tyyliin. Pöydällä oli maljakko täynnä luonnonkukkia – ahomansikkaa, päivänkakkaraa, kissankelloa ja mitä lie kaikkea.
“Hyvää juhannusta, Geimeri,” hän sanoi ja suukotti mua otsaan. Hänellä oli yllään vain mun vanha Metallica-paita ja pieni shortsit. “Pohjoisessa täällä ei oo oikeaa yötä, joten meillä on koko yö aikaa pelata.”
Pöytään oli katettu perinteiset herkut: uudet perunat, graavilohi, silli, grillimakkarat ja pari kesäkeittoa. Tori oli jopa leiponut jotain mansikkapiirakkaa. Me söimme ulkona terassilla, kun aurinko paistoi matalalta eikä laskenut mihinkään. Yötön yö teki kaikesta jotenkin epätodellisempaa.
Iltapäivällä hän veti mut mökiltä pois.
“Tänään mennään tansseihin. Oikeille juhannustansseille. Mä oon varannut pienen lavan läheltä.”
Paikallinen tanssilava oli koristeltu koivunoksilla ja paperilyhdyillä. Ilta oli lämmin, musiikki soi – humppaa, valssia, jenkkaa. Tori oli vaihtanut asua: kevyt kesämekko, joka liikkui tuulessa juuri sopivasti. Hiukset löysällä, posket punaisina grillisavusta ja oluesta.
Me tanssimme. Aluksi vähän kömpelösti (mä en oo mikään lavatanssija), mutta Tori opetti. Hän painautui mua vasten valssin aikana, käsi tiukasti mun niskassa.
“Tiedätkö mikä on paras taika tänä yönä?” hän kuiskasi korvaan, kun musiikki soi hiljempaa. “Seitsemän eri kukkaa tyynyn alle. Jos kerää ne ennen keskiyötä, näkee unessa tulevan puolisonsa.”
Hän katsoi mua silmiin, hymy vinossa.
“Mä keräsin ne jo aamulla. Ne on sun tyynyn alla just nyt.”
Sydän löi kovempaa kuin bassorummut. Me jatkoimme tanssia, vartalot kiinni toisissaan. Hiki sekottui kesäyön kosteuteen. Kun joku vanha humppa vaihtui hitaampaan kappaleeseen, Tori veti mut lavan reunalle varjoon.
“Intimate Mode on auki siitä saunasta asti,” hän sanoi matalalla äänellä. “Mut mä halusin vielä tätä… perinteistä osaa.”
Hänen käsi liukui mun paidan alle, kynnet hipaisivat selkää. Mä puristin häntä vyötäröstä ja suutelin. Se oli pitkä, kiihkeä suudelma, jossa maistui mansikka, olut ja jotain paljon vaarallisempaa. Taustalla naurua, musiikkia ja juhannusyön valoa, joka ei antanut pimeyden tulla.
“Jos mä näen sut unessa tänä yönä,” hän hengähti suudelman väliin, “tarkoittaako se että sä oot se oikea? Vai se että mä oon jo ihan hukassa sun pelissä?”
Me emme jääneet tansseihin loppuyöksi.
Takaisin mökille. Koivunoksat kahisivat ovessa kun me kompuroimme sisään. Tori työnsi mut sängylle, nousi päälle ja veti mekon yläosan alas. Hiukset laskeutui kasvoille, kun hän nojasi eteenpäin.
“Nyt sä saat nähdä mitä seitsemän kukan taika oikeasti tarkoittaa,” hän kuiskasi ja puri kevyesti mun huulta.
ToriCore hehkui nurkassa hiljaa. Intimate Optimization Mode oli täysin auki. Näyttö näytti lämpötiloja, sykkeitä ja “performance metricsiä” – mutta tällä kertaa se mittasi meitä. Hän liikkui ylläni hitaasti aluksi, sitten kiihkeämmin, juhannusyön valo valaisi hänen ihonsa kautta ikkunasta. Hiki, hengitys, nauru ja huokaukset sekaisin.
Se oli paras pelisessio koskaan. Ei hiiren klikkauksia, vaan pelkkää ihoa, lämpöä ja yötöntä yötä.
Aamuyöllä (tai oikeastaan vain vaaleammassa valossa) hän makasi vieressäni, sormi piirteli mun rintaan seitsemän kuvitteellista kukkaa.
“Seuraava taso,” hän sanoi unisesti. “Kesäfestari LAN ensi viikolla. Mä striimaan lavalta. Sä oot tech support ja backstage-pass. Ja chat saa ehkä nähdä… ihan liikaa.”
Mä katsoin kattoon ja tajusin taas: tää ei oo enää pelkkä flirtti. Tää on kokonainen campaign, jossa mä oon sekä pelaaja että NPC.
Mitä luulette, pelaajat?
Kommentoi loppuiko tarina ennenaikojaan tai onko sulla vastaavia kokemuksia?
Lauantaina, 27.6. julkaistaan Juhannusseikkailuiden jatko-osa. Tule takaisin ja ota tili seurantaan, jotta et jää paitsi jatkosta.. tämä nimittäin on vasta alkua tälle saagalle.. 😉
