Geimerin tarinat #7: Post-it-lapun haaste – ja se ensimmäinen yöpuhelu
Hei pelaajat.
Kaksi päivää Torin käynnin jälkeen mä en ollut vieläkään löytänyt hänen striimiään. Olin yrittänyt kaiken: hakenut Twitchistä “Crimson Desert”, “Finnish”, “4070 Ti”, “gamer girl”, jopa “Tori” + “gaming”. Ei osumia. Hän oli selvästi piilottanut itsensä hyvin.
Mutta se post-it-lappu jääkaapissa ei antanut rauhaa.
“Älä aktivoi Intimate Modea vielä. Ei ennen kuin sä löydät mun striimin itse. Sitten voidaan puhua seuraavasta levelistä. ?”
Illalla kello 23:47 puhelin soi. Tuntematon numero, mutta mä tiesin heti kuka se oli.
Vastaanotin.
“Geimeri…” Torin ääni oli pehmeä, hiukan väsynyt mutta leikkisä. Taustalta kuului hiljaista näppäimistön naputtelua. “Ootko sä vielä hereillä vai ootko jo nukkumassa vanhalla 3060 Ti -tyylillä?”
Mä nauroin ja nojasin taaksepäin tuolissa. Uusi rig humisi hiljaa edessäni.
“En oo vieläkään löytänyt sua Twitchistä. Sä oot liian hyvä piilossa.”
Hän hihitti hiljaa. Kuulin miten hän siirtyi tuolilla.
“Hyvä. Mä haluun että sä ansaitset sen. Mut mä voin antaa pienen vihjeen… jos sä ansaitset sen.”
“Millä tavalla ansaitsen?” kysyin.
Tauko. Sitten hänen äänensä muuttui vähän matalammaksi, flirttailevammaksi:
“Kerro mulle… mitä sä ajattelet kun mä olin sun sängyssä eilen aamulla? Mä olin sun paidassa. Sä heräsit ja mä kaivelin sun jääkaappia. Oliko se… cute? Vai oliko se jotain muuta?”
Mä nielaisin. Sydän löi nopeammin.
“Se oli… yllättävän söpöä. Ja vähän vaarallista. Sä näytit hyvältä mun paidassa.”
Hän nauroi pehmeästi, melkein kuiskaten.
“Vaarallista? Hyvä. Mä tykkään olla vähän vaarallinen. Tiedätkö… mä striimasin just pari tuntia sitten. Crimson Desert co-opia. Mä käytin sun vanhaa mod-listaa ja tein siitä vielä hullumman. Chat meni ihan sekaisin kun mä kerroin, että testasin buildia… erään kivan pojan koneella.”
“Mä melkein mainitsin sun nimen”, hän jatkoi hiljaa. “Mut en tehnyt. Halusin pitää sut itselläni vielä hetken.”
Jännite oli ilmassa vaikka me oltiin puhelimessa. Mä tunsin miten posket kuumeni.
“Entä jos mä löydän sun striimin tänään?” kysyin.
“Jos löydät… mä annan sulle luvan aktivoida Intimate Modea seuraavalla kerralla kun mä oon sun luona. Mutta vain jos sä lupaat katsoa mua samalla kun pelaat. Ei pelkkää näyttöä.”
Hän hiljeni hetkeksi, sitten jatkoi vielä pehmeämmin:
“Ja Geimeri… mä tykkään siitä kun sä punastut vaikka mä en näe sua. Mä kuulen sen sun äänestä. Se on aika söpöä.”
Me juteltiin vielä melkein tunnin. Hän kertoi miten hän striimasi usein myöhään illalla, koska silloin chat on rentoutuneempi. Kertoi että hän pitää siitä kun katsojat heittää villejä ideoita, mutta että oikeasti hän striimaa eniten itselleen – ja nyt ehkä vähän mullekin.
Ennen kuin hän lopetti puhelun, hän sanoi:
“Muista. Seuraava taso aukeaa vasta kun sä löydät mut. Mutta jos sä et kestä odottaa… mä voin tulla sunnuntaina uudestaan. Tällä kertaa mä tuon mun oman padin. Ja ehkä jätän sun paidan sinne… jos sä pyydät nätisti.”
Puhelu loppui.
Nyt mä istun täällä pimeässä huoneessa, uusi 4070 Ti Super edessäni, ja ToriCore vilkkuu hiljaa taustalla. Se pieni ikkuna on ilmestynyt taas:
ToriCore v0.8 – Waiting for command
Intimate Optimization Mode: Locked
Unlock condition: Find her stream
Mä en ole vieläkään klikannut mitään.
Mutta mä tiedän, että mä aion etsiä häntä tänä yönä. Ja jos mä löydän… en tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi.
Tää ei oo enää pelkkä hardware-päivitys.
Tää on flirtti, joka tuntuu peliltä – ja mä en tiedä olenko minä pelaaja vai se, jota pelataan.
Mitä luulette?
Pitäisikö mun etsiä striimi nyt vai odottaa sunnuntaita?
Ja mikä on sun oudoin flirttihetki pelimaailmassa?
Kerro kommenteissa.
T. Geimeri
(joka ei enää nuku hyvin… mutta ei valita siitä)
